Olen peruskoulutukseltani sosiaalityöntekijä (Tampereen yliopisto), sosiaalipsykologi (Kuopion yliopisto) sekä erityistason ja vaativan erityistason perheterapeutti. Olen suorittanut kunnallisen perheneuvonnan virkoihin vaadittavan perheneuvonnan erikoistumiskoulutuksen v.1985. Olen aina opiskellut työn ohella. Väitöstutkimus pariterapiaan liittyvästä aiheesta Tarinallisen tutkimuksen näkökulma suomalaiseen uskottomuuteen tarkastettiin Lapin yliopiston yhteiskuntatieteellisessä tiedekunnassa ja valmistuin yhteiskuntatieteiden tohtoriksi kesäkuussa 2015.
Perheneuvolatyötä olen tehnyt vuodesta 1984. Sitä ennen toimin sosiaalityöntekijänä mm. mielenterveystoimistossa, sairaalassa ja sosiaalitoimistossa. Terapiatyötä yksilöiden, parien, perheiden ja viranomaisverkostojen kanssa olen tehnyt vuodesta 1980. Työnohjaajana olen toiminut 1980-luvun alkupuolelta pääasiassa sosiaali- ja terveydenhuollon eri henkilöstöryhmille, mutta myös mm. koulutoimen ja kirkon eri henkilöstöryhmille ja työyhteisöille. Työnohjaajaksi olen pätevöitynyt, paitsi erityistason ja vaativan erityistason perheterapia – koulutusten myötä, myös erillisessä työnohjaaja–koulutuksessa 1980–luvulla (Kuopion kesäyliopiston työnohjaaja–koulutukset vv. 1983-1988). Ryhmien kohtaamiseen ovat antaneet valmiuksia sekä
perheterapiakoulutukset että sosiaalipsykologian yliopisto–opinnot. 1970-luvulla olen lisäksi suorittanut tuolloin vallalla olleen morenolaisen ryhmätyö -menetelmän perusopintoja Tampereen yliopistossa.
Olen tehnyt pari- ja perheterapiatyötä vuodesta 1982. Ensimmäiset perheterapiaopintoni ovat vuosilta 1983-1986 (Kuopion kesäyliopisto), erityistason opinnot suoritin vuosina 1988-1991 ja vaativan erityistason opinnot sain päätökseen vuonna 2003. Kuopion yliopiston koulutus- ja kehittämiskeskuksen koulutuksessa kouluttajinani olivat mm. Jarl Wahlström ja Katriina Kuusi. Vuorovaikutusprosessien tutkimuskeskuksen järjestämässä vaativan erityistason koulutuksessa kouluttajina toimivat mm. Jan-Christer Wahlbeck ja Helena Lounavaara-Rintala. Seksuaaliterapian kysymyksiin liittyneessä koulutuksessa olin vv. 1992-93 (Väestöliitto ja Sexpo ry ). Vuosina 1980-84 hoitosuhde- ja yksilöterapiakoulutuksestani ja –työnohjauksestani vastasi Harjamäen sairaalan kuntainliitto ja Kuopion yliopistollisen sairaalan psykiatrian klinikka (tuolloin professorinaan psykiatri Veikko Tähkä).
Toimin Ylä-Savon perheneuvolan johtajana kymmenen vuoden ajan. Perheneuvolatyöryhmään kuului lastenpsykiatrian erikoislääkäri, puheterapeutti, neljä ns. työparia (psykologi ja sosiaalityöntekijä) ja toimistohenkilökunta. Perheneuvolan toiminta-alue käsitti Iisalmen kaupungin ja sen ympäristökunnat; Lapinlahti, Varpaisjärvi, Sonkajärvi, Vieremä, Pielavesi ja Keitele (osin myös Kiuruveden kaupunki). 2000-luvulle tultaessa kaikilla perheneuvolatyöryhmän lääkäreinä, psykologeina ja sosiaalityöntekijöinä toimivilla oli joko erityistason tai vaativan erityistason psykoterapiakoulutus; työryhmän pääviitekehys oli perheterapeuttinen. Työryhmän perheterapiatyön työnohjaajina toimivat mm. professorit Erkki Väisänen Oulusta ja Jarl Wahlström Jyväskylästä.
Suurimman osan 1990-luvusta perheneuvolamme vastasi poikkeuksellisesti, varsinaisen perustehtävänsä ohella, myös lastenpsykiatristen avohoitopalveluiden järjestämisestä toiminta-alueellaan Kuopion yliopistollisen sairaalan (KYS) lastenpsykiatrian klinikan koordinoimana. Vuosina 1994-1998 perheneuvolan työryhmä sen lisäksi muodosti yhteistyössä seutukunnan psykiatrian poliklinikan ja KYS:n nuorisopsykiatrian klinikan konsultoivan lääkärin kanssa nuorisopsykiatrisen työryhmän, jonka kliiniseen työhön osallistuin. Perheneuvolatyöryhmämme vastasi Ylä-Savossa myös koulupsykologisista palveluista ja oli kiinteästi mukana koulujen oppilashuoltotyössä. Erityisen tiivistä oli perheneuvolan yhteistyö toiminta-alueensa kuntien lastensuojelu- ja sijaishuoltotyön kanssa. Perheneuvolatyöryhmämme kehitti alueellaan mm. lasten seksuaalisen hyväksikäytön tutkimus- ja hoitokäytäntöjä, perheväkivaltaperheiden hoitoa, avioliittolain mukaista perheasiain sovittelua, eroseminaarityötä, sijaisperheiden koulutusta ja työnohjausta sekä hoito- ja yhteistyökäytäntöjä lasten huomioon ottamiseksi perheissä, joissa vanhemmalla on vakava sairaus, erityisesti masennus (vrt. Stakesin Toimiva lapsi ja perhe -hanke). Osallistuin mm. valtakunnallisen, sosiaali- ja terveysministeriön Naisiin kohdistuvan väkivallan ehkäisy -hankkeen Itä-Suomen läänin työryhmän työhön.
Sosiaali- ja terveysalan tutkimus- ja kehittämiskeskus Stakesin myöntämän apurahan (60.000 mk) turvin tein vuonna 1996 tutkimuksen, joka liittyi rinkimuotoisen lasten seksuaalisen hyväksikäytön kohtaamiseen eri viranomaistahojen yhteistyönä sekä tutkimus- ja hoitokäytäntöjen kehittämiseen (vrt. julkaisu Stakes Aiheita 4/1997: Pedofilia – ilmiö ja interventiot iisalmelaisittain sekä artikkeli Psykologia-lehdessä 6/97, 445-451).
Olen ollut vuosina 2002-2011 Perheterapia–lehden toimitusneuvoston jäsen. Toimitin mm. Kirkon perheneuvonta 60 vuotta – aiheisen Perheterapia-lehden teemanumeron 4 / 2004 artikkelit. Tiedottamiseen ja ennaltaehkäisevään työhön liittyen olen tehnyt lähes koko työurani ajan yhteistyötä paitsi eri sanoma- ja aikakauslehtien, myös radion ja television kanssa (vrt. mm. linkki: http://tv1.yle.fi/juttuarkisto/asia/voimalaonko-salainen-rakkaus-totta-vai-petosta). Olen kuulunut mm. Sielunhoidon Aikakauskirja 16:n ja Kirkon työntekijän vaitiolovelvollisuus -kirjasen (Kirkkohallituksen julkaisuja 2:2002) toimituskuntiin.
1990 -luvun ajan pyrin vaikuttamaan perheiden elinolosuhteisiin ja terveyden edistämiseen myös yhteiskunnallisten luottamustoimien kautta. Olen toiminut mm. eri järjestöissä, akavalaisena luottamusmiehenä, kaupunginvaltuutettuna, Pohjois-Savon sairaanhoitopiirin hallituksessa, sosiaalilautakunnassa, teknisessä lautakunnassa, kirkkovaltuustossa, kirkkoneuvostossa ja kirkkoneuvoston edustajana diakoniatyön johtokunnassa.
Elokuun 2000 alussa tulin valituksi Ylä-Savon perheneuvolan johtajan tehtävistä Kirkkohallituksen perheasiain yksikön koulutussihteerin virkaan. Toimenkuvanani oli mm. vastata kirkon perheasiain neuvottelukeskusten virkoihin valittujen uusien perheneuvojien
erikoistumiskoulutuksen toteuttamisesta (2,5–3 vuoden kokonaisuus) ja vastaanottosihteereiden erikoistumiskoulutuksesta, kirkon perheneuvontatyön yleiseen kehittämiseen ja täydennyskoulutukseen liittyvistä tehtävistä sekä osallistua kouluttajatiimin
(mm. TL Matti – Pekka Virtaniemi) jäsenenä kirkon työnohjaajakoulutuksen ja kirkon sielunhoitotyön erikoistumiskoulutuksen toteuttamiseen. Olen toiminut kirkon perheneuvojan tehtävissä Kirkkonummen seurakuntayhtymässä 01.01.2015 alkaen.
2000-luvulla työnohjaajinani ovat em. VET – kouluttajien lisäksi toimineet mm. Suomen Mielenterveysseuran Psykoterapiakeskuksen johtaja, perheterapeutti VET, ryhmäpsykoanalyytikko VET Raili Rinne, koulutuspsykoanalyytikko, organisaatiokonsultti (FINOD) Leila Keski-Luopa, YTHS:n johtajapsykiatri Kari Pylkkänen, psykologi Ritva Kajamaa (FM, koulutuspsykoanalyytikko, koulutusryhmäpsykoanalyytikko) ja professori Jaakko Seikkula (Jyväskylän yliopisto).
YTT-tutkintoon tähtäävät jatko-opinnot käynnistyivät työn ohessa v. 2002 alussa. Vuonna 2006 irtisanouduin virastani Kirkkohallituksessa ja rahoitin sen jälkeen tutkimustyötäni toimimalla yksityisenä psykoterapiapalvelun tuottajana ja työnohjaajana Helsingissä. Teen asiakastyötä myös englannin kielellä.
Psykoterapeutti–ammattinimikkeen käyttöoikeuden olen saanut Terveydenhuollon Oikeusturvakeskukselta vuonna 1995 mutta vastaanotto- ja työnohjaustyötä yritykseni lukuun olen tehnyt vasta Helsingin vuosina. Tulin v. 2002 hyväksytyksi Kansaneläkelaitoksen (KELA) palveluntuottajarekisteriin. Lasten ja nuorten psykoterapioihin liittyen olen ollut käytettävissä erityisesti pari- ja perheterapiatyön osalta (myös ns. vanhempain ohjaus) ja tuottanut näitä ostopalveluita myös mm. HUS:lle.
Kansaneläkelaitoksen kuntoutusvaroin tuetut intensiiviset aikuisten yksilöpsykoterapiat, pariterapiat ja perheterapiat ovat nykyisin huomattava osa psykoterapiatyötäni (vrt.kotisivu www.annikkikaikkonen.fi). Psykoterapeuttiauktorisointini on tarkistettavissa linkistä (https://julkiterhikki.valvira.fi/Default.aspx?lang=fi)
Olen hakenut Valviralta myös sosiaalityöntekijän ammattinimikkeen auktorisoimista vuonna 2016 liittyen lainsäädännön muutokseen. Minerva Kustannus Oy julkaisee syksyllä 2016 kirjan Uskottomuus -syyt ja seuraukset, joka perustuu tutkimusraporttiini.
Kuulun Kelan palveluntuottajarekistereiden lisäksi mm. seuraaviin palvelutuottajarekistereihin:
- Suomen työnohjaajat ry:n jäsenrekisteri
- Suomen Pariterapiayhdistyksen palveluntuottajarekisteri
- Suomen Evankelisluterilaisen kirkon eri hiippakuntien työnohjauskoordinaattoreiden (www.evl.fi) ylläpitämät seniorityönohjaajien rekisterit
- Suomen Perheterapiayhdistyksen työnohjaaja- ja psykoterapeuttirekisterit
Annikki Kaikkonen
YTT, psykoterapeutti,
perheterapeutti VET,
työnohjaaja STOry
Lataa Curriculum Vitae PDF-tiedostona